LauriKorvenmaa

Seuraava hallitus tarvitsee tulevaisuus- ja tiedeministerin

Suomen seuraavassa hallituksessa tulee olla tulevaisuus- ja tiedeministerin salkku, jonka tehtävänä on johtaa valtioneuvoston sisäistä muutosta kohti ilmiöpohjaista hallintoa, toimia tulevaisuustyön yhteen kokoavana ministerinä eri ministeriöiden kesken sekä vastata tiedepolitiikasta ja tutkittuun tietoon perustuvan politiikan edistämisestä hallituksessa. 

 

Tulevaisuus ja tiede keskeisiksi teemoiksi hallituksen ohjelmaan

 

Seuraavan hallituksen tärkeänä tehtävänä on viedä läpi — tai vähintään laittaa alulle — monta merkittävää uudistusta, joiden tarkoituksena on turvata suomalaisen yhteiskunnan toimintaedellytykset nyt vielä aluillaan olevalla vuosisadalla, kun moni asia työstä ilmastoon on muuttumassa lopullisella tavalla. 

 

Yhteiskunnan uudistaminen kestämään käynnissä olevat murrokset kuitenkin edellyttää, että tulevaisuustyö nostetaan seuraavan hallituksen aikana strategisesta sivutoiminnosta keskeiseksi, kaiken hallituspolitiikan läpileikkaavaksi teemaksi. Tähän tarvitaan selkeää johtajuutta, joka kokoaa yhteen kaiken valtioneuvoston tasolla tehdyn tulevaisuustyön ja johon kansallinen uudistumistyö kiteytyy yhteiskunnan tasolla laajemmin. Tällaisen johtajuuden tarjoaisi erillinen tulevaisuusministeri.

 

Mihin tarvitsemme opetusministerin lisäksi tiedeministeriä? Tiedeministerin tulee olla erillinen salkku opetusministeristä, sillä kyse on rajatummin tiedepolitiikasta ja tutkitun tiedon hyödyntämisestä hallituspolitiikassa. Siinä missä opetusministeri keskittyy erityisesti koulutukseen, olisi tiedeministerin työn alla tiede, tutkimus ja niiden rooli yhteiskunnassa. 

 

Tutkitun tiedon hyödyntäminen politiikassa ei ole yksiselitteisen helppoa ja on edelleen lapsen kengissä: tiedeministerin yhtenä tehtävänä olisi tuoda suomalainen tiedemaailma lähemmäksi maan ylintä johtoa ja rakentaa siltoja tieteen ja politiikan välillä. Tiedeministerin salkku myös auttaisi tiedemaailman luottamuksen palauttamista seuraavalla hallituskaudella, viime hallituksen leikkausten jälkeen, jotka kohdistuivat olennaisesti koulutuksen lisäksi myös tutkimukseen.

 

Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä

 

Ministerin varsinainen kotiministeriö olisi valtioneuvoston kanslia, josta käsin ministeri johtaisi valtioneuvoston sisäistä uudistumista kohti ilmiöpohjaista hallintoa sekä vastaisi tulevaisuustyön ja tutkitun tiedon näkyvyydestä kaikessa hallituksen työskentelyssä. Ennakointitoiminnot keskitettäisiin ministerin alaisuuteen ja laajennettaisiin nyt olemassa olevista tulevaisuuskatsauksista, tulevaisuusselonteoista ym. laajemmaksi selkeästi johdetuksi tulevaisuus- ja uudistumistyöksi. Samalla ennakointia ja tulevaisuustyötä tekevien asiantuntijoiden määrää tulisi valtioneuvostossa kasvattaa.

 

Ministerin rooli eroaisi valtiosihteerin toimesta siinä, että vaikka yhtenä ministerin tehtävänä olisi toimia poliittisena johtona valtioneuvoston sisäiselle hallinnolliselle uudistukselle, niin tehtävänä olisi myös olennaisesti viedä tulevaisuustyö valtioneuvoston ulkopuolelle, koko yhteiskuntaan. Tulevaisuustyötä ja kansallista uudistumiskykyä ei siis tulisi käsitellä strategisella tasolla vain valtioneuvoston sisällä, vaan se tulisi nostaa näkyväksi teemaksi kaikkeen hallituksen työskentelyyn, tarkoituksena auttaa laajempaa yleisöä ymmärtämään käynnissä olevia yhteiskunnallisia murroksia ja tarvetta suhteellisen nopeille uudistuksille. 

 

Eduskunnassa ministerin luonteva yhteistyötaho olisi tulevaisuusvaliokunta, jonka roolia tulee seuraavan eduskunnan kaudella myös vahvistaa. Nyt tulevaisuusvaliokunta on yksi eduskunnan vähiten arvostettujavaliokuntia, jolla ei ole samanlaista selkeää agendaa, kuten esimerkiksi suurella valiokunnalla tai sosiaali- ja terveysvaliokunnalla. Tulevaisuusvaliokunnan toimintaa tulisi ohjata kohti selkeää tulevaisuustyötä, joka tapahtuisi entistä vahvemmin ennakoinnin ammattilaisten tukemana. Tulevaisuusvaliokunta toimisi välittäjänä hallituksen ja eduskunnan välillä sekä toimisi läheisessä yhteistyössä tulevaisuus- ja tiedeministerin työn kanssa. 

 

Suomalaisen yhteiskunnan uudistamiselle on noin 8 vuotta aikaa

 

Kansallista uudistumiskykyä ja tulevaisuustyötä ei voida käsitellä enää erillisenä sivuprosessina, vaan niiden on tultava seuraavan hallituksen strategiassa kaiken poliittisen työn läpileikkaavaksi teemaksi. Uudistumista ei myöskään voi tehdä ilman merkittäviä lisäpanostuksia koulutukseen, tutkimukseen ja tutkitun tiedon hyödyntämiseen politiikassa.

 

Samalla koko yhteiskunta on valjastettava tietoisuuteen, että tarpeellisten uudistusten täytyy tapahtua vähintään seuraavan kahden hallituksen aikana tai alamme olemaan kohtalokkaalla tavalla myöhässä niin ilmastonmuutoksen hidastamisen kuin sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen ja muiden rakenteellisten muutoksien kanssa. Nyt perustettava tiede- ja tulevaisuusministerin salkku helpottaisi suomalaisen yhteiskunnan päivittämistä seuraavaa 100 vuotta varten ja toimisi samalla esimerkkinä tulevien hallitusten järjestäytymiselle. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat